Asunto alkaa pikku hiljaa täyttyä laatikoista, pussukoista ja epämääräisistä tavarakasoista, jotka odottavat uuteen asuntoon pääsyä. Reilun viikon päästä muutamme kaupungin toiselle puolelle, Vennivaaraan. Asumisoikeus opiskelija-asunnossa olisi umpeutunut toukokuussa, joten oli etsittävä toinen katto pään päälle. Kerrostaloon emme enää halunneet, joten rivitalo oli tässä elämäntilanteessa ainoa vaihtoehto. Koska rivitaloasunnot ovat erittäin haluttuja, oli otettava se, mitä tarjottiin. Onneksi emme joudu sentään ihan keskelle korpea Minun työmatka pitenee muutamalla kilometrillä, mutta onneksi bussit liikennöivät työssäkäyntiin sopivina aikoina.

Koirakavereiden näkeminen tulee painottumaan entistä enemmän viikonloppuihin, sillä ainakin näin talvella tuntuu, että työpäivän jälkeen ei ehdi tekemään mitään. Päivän pitenemisen huomaa selvästi, mutta kroppa ja mieli odottavat auringon valoa. Tänä talvena emme ole päässeet edes jäälle ulkoilemaan. Jouluna muistelimme, kuinka edellisenä jouluaattona kävimme joen jäällä reippailemassa kipakassa pakkasessa ja auringon paisteessa. 

Muuttomyllerryksen keskellä saimme vihdoinkin tehtyä Ellille linssiluksaatiotestin. Testin tuloksena oli kantaja (carrier). Kyseinen tulos oli hyvin todennäköinen, sillä Ellin molemmat vanhemmat ovat kantajia.

Elli on ihmetellyt meidän muuttopuuhiamme. Neiti ei ymmärrä, miksi kaappeja kolutaan, tavaroita kasataan huoneiden nurkkiin ja kaiken kukkaraksi hänen (rikkinäisiä) lelujaan heitetään roskikseen! Elli yrittikin pelastaa lehmän, mustekalan ja siilin roskapussista Viikko sitten alkaneet juoksut voivat myös aiheuttaa ylimääräistä tunteellisuutta...

Hieman jännittää, mitä neiti ajattelee uudesta kodista. Luultavasti sopeutuminen tapahtuu nopeasti, kun reviiri on merkattu ja omat pedit ovat löytäneet paikkansa.