Vietimme muutaman leppoisan lomapäivän Vätsärin erämaassa heinäkuun lopulla. Vaelsimme Piilolan polkua pitkin T:n isän kotipaikalle Piilolaan, jonne on matkaa Suomen puolen lähtöpisteestä reilut parikymmentä kilometriä. Olemme vaeltaneet polun pari kertaa aiemmin, mutta nyt oli Elli mukana ensimmäisen kerran. Sää oli menomatkalla hieman liian lämmin, mutta itikoita tai muita verenimijöitä oli onneksi hyvin vähän.

Tauolla Kessijärven autiotuvan pihalla.

Jälleen tauolla. Lämmin sää pakotti pitämään taukoja tasaisin väliajoin.

Polku kiemurtelee välillä kivikkoisia kankaita pitkin ja välillä se kulkee hyvinkin märkien soiden läpi. Polku on merkitty sinisillä puutolpilla. Erämaisuutensa ja vaativuutensa vuoksi polkua ei suositella aloitteleville vaeltajille. Elli näyttää mallia, miten kaatuneet puut ylitetään 

Nuottamalompolon laavulla. Paikka on merkitty karttaan Nuottamajärvi -nimikkeellä, mutta lähialueiden entiset asukkaat puhuvat lompolosta Laavulla on hyvä hengähtää ja vaihtaa vaelluskengät kumisaappaisiin. Polun loppupäässä on paikoitellen niin vetisiä soita, ettei lyhytvartisilla vaelluskengillä ole mukava kävellä. Tästä on Piilolaan matkaa reilut kuusi kilometriä.

Meidän vaelluksen päätepiste. Mökin takaa näkyy Nammijärvi.

Hauki oli ainoa kalalaji, jota järvi suostui tällä kerralla meille antamaan. Elli söi muutaman päivän aikana kilon keitettyä haukea Neiti oli kalastamisesta niin innoissaan, että ui järvessä hauen perässä! Kala oli kiinni ongessa (väsytys meneillään), kun neiti päätti hypätä järveen ja noutaa kalan. Meinasi varmaan, että isäntä tarvitsee apua, kun hommassa kestää niin kauan... Kala kuitenkin pääsi karkuun ja koira suostui tulemaan pois järvestä. T jatkoi heittelyä ja minä vahdin koiraa. Hetken päästä koira meni hyppelemään rantakiville, kokeili etutassulla vettä muutaman kerran ja murisi. Huomasimme, että kala olikin jäänyt rantaveteen! Ilman Ellin apua hauki tosiaan olisi jäänyt saamatta 

Myös perkauksen aikana Elli vahti kalaa silmä tarkkana. Jos se vaikka pääsisi karkuun...

 

Koira nautti vapaana juoksemisesta ja uimisesta. Edes hyytävän kylmä vesi ei hidastanut vesipetoa.

Poikkesimme myös hillasuolla ja poimimme marjat lättykahveja varten. Elli nautti oman osansa jo suolla.

Yhtenä iltana veteen muodostui hauskoja kuvioita.

Elli halusi saunaan. Neiti istui hetkisen saunan lauteilla ja kuivatteli turkkiaan.

Piilolan kenttä oli täynnä myyriä:

Perjantaina lähdimme takaisin autolle. Reittiin kuuluu yksi hankalahko joen ylitys. Elli ylitti joen rauhallisesta kohdasta uiden, kun me muut taiteilimme kivien päällä.

 Ellin taidonnäyte:

Paluumatkalla Elli oli enimmäkseen vapaana. Neiti oli sen verran väsynyt, ettei jaksanut juoksennella pitkin kankaita, vaan tassutteli kiltisti polkua pitkin.

Välillä Elli heittäytyi mättäälle kiukuttelemaan. Polulla oli paikoitellen äärimmäisen äkäisiä muurahaisia, jotka iskivät leukansa kiinni koiran polkuanturoihin.

"Täällä kiven päällä saa olla rauhassa murkuilta."

Takaisin Kessintiellä, matkalla kohti autoa.

Haukotus.

Kuinka ihana paikka auto olikaan erämaaelämän jälkeen...