Ellin talviturkki päätyi bioastiaan. Karvoja alkoi olla joka paikka täynnä ja koira kupsutti ja rapsutti itseään jatkuvasti. Nyppimisurakan jälkeen koira tuntui itsekin olevan tyytyväinen kevyempään vaatetukseen - uutta lookkia piti kokeilla kurvailemalla matot mykkyrälle. Nyppimisen aikana Elli tuoksui ikään kuin myskiltä. Olen kuullut, että ns. tuoksuparsoneita on olemassa - oliko tämä nyt sellainen tuoksu...? Trimmaus meinasi mennä koiran haisteluksi...!

Kun nyppijän sormet olivat hetken tauolla, neiti keskittyi tuijottelemaan variksia...

Huh, olipas se urakka!

Paikallaan olemisen jälkeen täytyi pitää leikkihetki.

Koiran energialatausta on onneksi toistaiseksi päässyt purkamaan joen jäällä:

Kuopat ovat hyvin mielenkiintoisia.

Toisinaan joen jäällä on niin kova tungos, että on parempi siirtyä muihin maisemiin. Tässä neiti ihmettelee Salmijärven jäällä:

Lääniä riittää.

Missä se neljäs jalka on?!

"Joudan minä joskus olla sylissäkin."